Urheilu on viimeaikoina kaikessa muodossa jäänyt harmittavan vähäiseksi. Minulle on kuitenkin kotikulmillani muodostunut vakio lenkkeilyreitti. Koska liikenne on kaaoottinen, ei ihan mihin tahansa voi lähteä kävelemään, saatikka juoksemaan. Oma reittini kulkee suurien teiden välisellä asuinalueella ja etenee pienempiä katuja ristiin rastiin. Vaikka kadut ovat huomattavasti vähemmän liikennöityjä kuin päätiet, ei näilläkään kaduilla lenkkeily ole täysin turvallista. Autot ajavat kovaa ja puuttuvien jalkakäytävien takia pitää kulkea liikenteen seassa.
Paras lenkkeilyaika olisi ehdottomasti aikaisin aamulla, kun ilma on vielä viileä ja liikenne hiljaisempi. En todellakaan saa itseäni viideltä aamulla ylös sängystä, joten olen turvautunut toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli iltalenkkeilyyn. Lähden liikkeelle ennen auringon laskua, niin että olen myös kotona ennen pimeän tuloa. Ilma on tähän aikaan edelleen kuuma, mutta aurinko ei sentään porota.
En erityisemmin pidä lenkkeilymaastostani ja sen tarjoamista maisemista, mutta liikkumisesta nautin sitäkin enemmän. Lenkin varrella on useita suurlähetystöjä, joiden edessä rynnäkkökiväärein varustautuneet vartiat päivystävät ja tarkkailevat epäilevästi jokaista ohikulkijaa (tai siltä se ainakin tuntuu!). Koko ajan pitää olla varuillaan, ettei kulman takaa kaahaa auto päälle (vilkkuahan on ihan turha käyttää tai nopeusrajoituksia noudattaa). Taksit puolestaan hidastavat kohdalla ja tööttäävät kyytiinsä, ymmärtämättä miksi tuo nainen ei kulje autolla! Lisäksi reitin varrella näkee lukemattomia kulkukissoja tonkimassa roskiksia ja tämä näky todella surettaa minua. Kaikesta edellämainitusta huolimatta liikkumisen ilo vie minut yhä uudelleen lenkki"polulleni"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti