Täältä tullaan taas Jordania

Tulin Jordaniasta lomalle Suomeen aika kevyellä matkalaukulla, jonka sisältö koostui lähinnä kesävaatteista, joita en edes Jordaniassa pahemmin käyttänyt (hellemekot ja shortsit kun eivät oikein istu Ammanin katukuvaan). Mutta ongelma syntyikin sitten täällä Suomessa, kun paksummat takit, pitkähihaiset paidat ja farkut vievät huomattavasti enemmän tilaa matkalaukusta. Aloitin eilen palkkaamisen ja jouduin toteamaan että vaatteet ja tavarat eivät yksinkertaisesti mahdu laukkuuni. No, ongelmiin on yleensä ratkaisu ja niinpä suuntaisin paikalliseen laukkuliikkeeseen. Nyt lattialla odottaa puolipakattu uusi Samsoniten matkalaukku, jonka kiinni saaminen taitaa edellisen laukun tapaan olla haasteellinen koitos.

Huomenna on siis paluu Jordaniaan. Kajaanista Ammaniin lentäminen vie koko päivän, ja olen jo valmiiksi uupunut pelkästä ajatuksesta. Matkustaminen on aina ollut intohimoni, mutta lentomatkustaminen ei! Se on yhtä jonotusta ja odotusta, istumista ja huonosti syömistä. Yritän miettiä valmiiksi mahdollisimman mukavat lentovaatteet ja helposti kannettavat käsimatkatavarat. Huomenna sujauttanut päälleni neulepaidan, haglöfsin kevyet retkeilyhousut ja jalkoihin laitan uudet Nike Free lenkkarit (kynnet on tietysti lakattu sävy-sävyyn lenkkareiden kanssa :D). Selässäni on läppärireppu, johon onneksi tietokoneen ja iPadin lisäksi mahtuu muutakin tavaraa. Ja olalla on tietysti vielä käsilaukku, jotta passi, lompakko ja puhelin ovat koko ajan käden ulottuvilla.

http://www.morguefile.com

Palaan seuraavan kerran blogin pariin Ammanista, joten hyvää matkaa minulle ja kiitos kaikille joita ehdin nähdä Suomessa. Ja kaikki te rakkaat, joita en tällä lyhyellä visiitillä ehtinyt tapaamaan, toivottavasti näemme ensi kerralla. Olette ajatuksissani. :)

Herkuttelua paikalliseen, Suomalaiseen, tapaan

Okei, olen kirjottanut ruuasta PALJON! Mutta tästä jutusta poiketen olen kertonut millaista ruokaa on tarjolla Jordaniassa. Nyt puhutaan Suomiruuasta. Ensinnäkin, kun saavuin Suomeen, kävin kaupassa hakemassa lohta, silliä ja ruisleipää. Kyseisillä herkuilla pääsee oikein hyvin jyvälle Suomen ruokaherkuista. Nyt olen jo nautiskellut mauista vähän kattavammin, mutta kala on ehdottomasti se ruoka jota olin Jordaniassa kaivannut.

 

Suomen syksyyn kuuluu ehdottomasti  omenat, luumut, sienet ja marjat. Kaikkea en valitettavasti ole saanut tuoreena, vaan minun on pitänyt turvautua pakasteisiin. Ravintoloissakin on tullut käytyä aika tiuhaan tahtiin (eihän lomalla jaksa, eikä kuulu tehdä ruokaa) ja niissä olen valinnut listalta niinkin perinteisiä Suomalaisia ruokia kuin hampurilaista, pitsaa, tapaksia ja pihviä. Mutta pidemmittä puheitta, annan kuvien kertoa lisää. 

Suomalainen perinneruoka 2010-luvulta: pitsa

Pannullinen kantarelleja! Nam!!!

Pincho Bar Tapas tarjoaa erittäin maukkaita tapaksia Vaasassa

Omenahyve Sinin tapaan

Kaikkien herkkujen jälkeen on aika palata salaatin pariin, joka tosin myös on erittäin herkullinen vaihtoehto

 

Vapaapäivät Kajaanissa

Vietin muutaman vapaapäivän Kajaanissa. Näihin päiviin kuului muun muassa lenkkeilyä, shoppailua, kampaajan tuolissa istumista ja ulkona syömistä.

 

Vaikka Kajaani on suhteellisen pieni kaupunki, niin yllättävän hyvin sen liikkeistä löytyy ostettavaa. Tarkoituksenani oli ostaa joku paita (jos löydän sopivan) sekä lenkkarit ulkoiluun ja kuntosalille. Tällaisia ihanuuksia sitten lähti kaupoista mukaani.

Takit McKinsey ja Fjällräven

Lenkkarit Nike ja nahkakäsineet Sauso

Paidat H&M ja Tommy Hilfiger

Paidat Only ja Vila

Ja itseasiassa tässä ei edes ole kaikki ostokseni! :D Mutta nyt on shoppailuhimot hetkeksi selätetty ja minulla on Jordaniaan vähän lämpöisempää vaatetta mukaan vietäväksi.

Syksy Suomessa

Syksyn kuvasatoa Vantaan ja Kajaanin luonnosta. Ei varmaan ole vaikeaa arvata mitkä kuvat ovat Kainuusta ;)

Onhan syksy jo hieman pidemmällä tuolla Kainuussa kun Etelä-Suomessa. Eilen kun ajoin Kajaanista Vaasan, paistoi aurinko ensimmäisen kerran koko Suomilomani aikana! Mutta näköjään toin sateet mukanani tänne länsirannikollekin. Olen ehdottomasti nauttinut "syyslomastani" Suomessa, mutta ensi viikolla on paluu todellisuuteen ja hiekan keskelle. Ammanissakin on kuulemma enää 16 astetta lämmintä aamulla, joten syksy saapuu Lähi-Itäänkin.

Suomimusaa

Jordaniassa kuulee radiokanavilta todella kattavasti kansainvälistä hittimusiikkia. Viimeisen kuukauden ajan on soitettu melkein kyllästymiseen asti Lady Gagan Applausea, Miley Cyruksen We Can't Stopia, Pinkin True Lovea ja Katy Perryn Roaria. Suomessa on ehdottomasti kivaa ja mielenkiintoista kuunnella mitä suomenkielistä musiikkia radiossa soitetaan juuri nyt.

 

Kesäkuusta on jäänyt mieleen Jonna Tervomaan Minä Toivon, Anna Puun Loiri, Yön Poltteen Rakkauden ratapiha, Tuomas Kauhasen & Väinöväinön Enkeli ja tietysti Sini Sabotagen Levikset repee.  Ei minulta tosin ole Jordaniassakaan jäänyt huomaamatta että Jenni Vartiaiselta on ilmestynyt Junat ja Naiset niminen biisi, tai että Cheekin mielestä Timantit on ikuisia. Internetille ja sosiaaliselle medialle kiitos ajantasalla pitämisestä.

 

Yleisesti ottaen vaikuttaisi siltä, että samat biisit soivat radiokanavien listoilla edelleen. Näistä esimerkkeinä PistePisteen Hetken maailma on tässä ja Sannin Prinsessoja ja Astronautteja. Onko jollain muulla muuten sama ongelma... Minulla menee PistePiste, Elokuu/Juno, Tuomas Kauhanen/Kuningasidea, Pariisin kevät ym. kyseisen genren artistit/bändit sekaisin keskenään! Siis mistä noita bändejä/kokoonpanoja (jotka ainakin omaan korvaani kuulostavat hyvinkin samalta) on yht äkkiä tullut niin älyttömän monta! Joka tapauksessa tässä kaksi yllättäjä, joita ei edellemainittuihin sekoita:

Tämän biisin kuultuani olin ihan että, Mitääääh? Mikä tämä oli?!! Ja eikun Youtubeen kuuntelemaan kappale uudestaan ja katsomaan Salil eka salil vika -video.

 

Toinen yllättäjä yllätti ihan eri tavalla. Mustasta Barbaarista en ollut kuullut aikaisemmin ja biisin sanat yllättivät minut. Toinen yllättäjä oli puolestaan tuttu bändi, joskaan en ole heidän musiikistaan koskaan erityisemmin piitannut. Mutta tämä biisi kolahti ja kovaa! Valitettavasti en saanut linkattua bändin virallista musiikkivideota, vaikka se löytyykin Youtubesta. Eikun mukaan laulamaan!

Sateinen ja virkistävä Suomi

Suomessa on juuri sellainen sää, kuin toivoinkin! On sopivan viileää, eikä sade haittaa minua yhtään. Luontokin on vielä vihreä, vaikka syksy on selkeästi saavuttanut Suomen. Eilen vietimme siskon ja hänen lapsiensa kanssa aikaa ulkona, mutta kovan sateen ja ukkoskuuron vuoksi ulkoilu jäi lyhyeksi. 

 

Tänään jatkoin matkaa pk-seudulta Kainuuseen ja ensi viikolla on vuorossa Pohjanmaa. Vierailuni Suomessa ei ole kovin pitkä, joten minun pitää tehokkaasti käyttää aika hyödyksi, mutta samalla ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä. Eilen haistelin syysilmaa ja ihastelin luontoa sekä ympäröivää hiljaisuutta. Nyt Kainuussa olen vielä rauhallisemmassa ympäristössä, joten täällä saa tuntea todella olevansa lähellä luontoa. Huomisen päivän aionkin aloitta kunnon aamulenkillä joen rantaa pitkin. Ja tällä kertaa en ota musiikkia mukaan lenkille. Ihanaa nauttiä elämän pienistä  ja kauniista asioista, joista voin taas muistella kun olen kaukana Suomesta.

(Kuvien lataamisen kanssa on ongelmia, joten laitan Suomen syyskuvat myöhemmin. Tosin te lukijat taidatte tietää miltä täällä näyttää ;))

Odota, mä otan ensin kuvan

Olen kavereiden kanssa naureskellut että minun pitäisi muuttaa blogini ruokablogiksi, koska aina kun syömme yhdessä tai olemme porukalla ravintolassa, saavat muut odottaa nälkäisinä annosten kuvaamistani. Nykyään minua jo muistutetaan kuvaamisesta, jos kamerani ei ole esillä kun tarjoilija lähestyy pöytäämme! Voin kertoa ettei läheskään kaikki kuvaamani ruoka-annokset ole päätyneet blogiin, joten ruokablogia tästä ei ole tullut, eikä todennäköisesti ole tulossakaan.

 

Sain käsiini Anna lehden, jonka työkaverini toi kesälomansa jälkeen mukanaan Jordaniaan. Yhtenä iltana selailin lehtä ja huomasin aika hauskan ja osuvan pienen jutun. Nykyään yhä useampi kuvaa ruoka-annoksensa tai kattauksen ennen ruokailua. Tämä ennen ruokailua toimitettava traditio on varmasti monelle tuttua, kun yksi jos toinenkin haluaa kuvata kauniin annoksen ja vähintäänkin päivittää statuksensa kuvan kera naamakirjaan. Kanssaruokailijoita tämä tapa saattaa ärsyttää, mutta onneksi minun ja muiden annoskuvaajien puoella on tiedemiehet. Toimitan siis "ruokarukoukseni" jatkossakin ja muistakaa tekin hiljentyä hetkeksi ennen kuin käytte pihvin kimppuun! Bon apetit!

 

 

Suomeen!

Uskalsin jo Facebookin puolella hihkaista, että olen lentämässä Suomeen. Muutamaan otteeseen lähtö on siirtynyt, mutta nyt ihan oikeasti olen tulossa. Tosi kivaa päästä käymään Suomessa. Odotan että siellä olisi vielä edes vähän vihreää. Toisaalta myös syksyn väriloisto voi olla kaunis näin syyskuun loppupuolella. No, huomenna sitten näen miltä Suomessa näyttää. Ja tottakai parasta kotimatkassa on se, että näen läheiset ihmiset pitkästä aikaa ihan kasvotusten! :)

 

Ammanissa ilma on yht äkkiä viilentynyt. Viime viikolla oli kunnon kesähelle ja lämpötila kohosi lähes 40 asteeseen. Tänään aamulla puolestaan mittari näytti vain 17 astetta, hrrrr. Syksy on siis saapumassa Jordaniaankin. Ilman viilentymisenkin vuoksi on hyvä aika käydä Suomessa, niin saan vaihdettua kesävaatteita hieman lämpimämpiin palttoisiin.

 

Tänään siis tavarat laukukun ja kentälle! On minulla vähän muitakin muutoksia, joihin liittyy  tavaroiden pakkaaminen, mutta nyt keskityn tuohon Suomen reissuun!

 

 Nähdään!

www.morguefile.com

 

Keltaista!

 

Minulle tuli kaupan kynsilakkahyllyllä suorastaan pakkomielle ostaa jotain kirkkaansävyistä kynsilakkaa. Erisävyisiä pinkkejä lakkapurkkeja kokoelmastani löytyy jo useampia, joten etsin väriä punaisten sävyjen ulkopuolelta. Kynsilakkahyllyllä pohdin keltaisen ja vihreän lakan välillä. Päädyin tähän kirkkaankeltaiseen sävyyn, joka mielestäni saisi olla vielä hieman enemmän neonvärinen, vaikka luonnossa sävy onkin kirkkaampi kuin kuvassa.

Kynsilakat ovat Jordaniassa todella halpoja (noin 1-1,5 JOD). Laatu ei ole täydellinen, mutta ihan ok, eli hinta-laatusuhde on kohdillaan. Nyt melkein joka kauppareissulla koriin putoaa uusi lakkapurkki.

Viileä ilta kukkuloilla

Olimme tässä yksi ilta pienellä, Suomalaisista ja Jordanialaisista koostuvalla porukalla illallisella. Illallispaikaksi Jordanialaiset ystävämme olivat valinneet noin 20 km Ammanista pohjoiseen sijaitsevan Oriental ravintolan. Pohjoiseen päin mentäessä korkeus kasvaa ja ilta kukkuloilla oli todella viileä. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä (vielä voi sanoa että on kesä) oikeasti tuntui kylmältä olla ulkona. Onneksi oloa lämmitti ravintolan terassilta avautuva upea maisema.

 

Illalliskeskustelut pyörivät Jordania ja Suomen välisiä eroja vertaillessa, sekä Jordanian, Palestiinan ja Syyrian ongelmia pohtiessa. Oli todella mielenkiintoista kuulla Jordanialaisista tavoista, perinteistä ja kulttuurista, sekä siitä miten he kokevat Suomalaiset tavat ja kulttuurin. Jordanian ja Suomen välillä on todella suuria eroja. Tietysti monet asiat liittyvät uskontoon, mutta osa tavoista on sidoksissa perinteeseen ja traditioihin. Jordanialaisia muun muassa kummastuttaa nuorten vapaus oleskellä keskenään kaupungilla, pukeutua miten haluavat ja värjätä tukkansa. Heidän kulttuurissaan moinen ei tulisi kuuloonkaan, sillä se olisi epäkunnioittavaa omia vanhempia kohtaan.

Meitä Suomalaisia puolestaan hämmästyttää esimerkiksi perheiden kesken sovitut avioliitot ja erittäin jyrkkä suhtautuminen alkoholin käyttöön. Mutta kuten Suomalaistenkin keskuudessa, on Jordaniassakin hyvin eritavoilla ajattelevia ja eläviä ihmisiä. Tietysti jo ympärilleen katsomalla huomaa miten Helsingin ja Ammanin katukuva ja ihmiset eroavat toisistaan. Molemmissa kulttuureissa on tottakai hyviä ja huonoja puolia, mutta itse tietenkin Suomalaisena tunnen oman maani kulttuurin ja tavat omakseni. Yksi asia jota toivoisin niin itselleni, kuin muillekin Suomalaisille lisää on kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus. Siinä täkäläiset ovat mestareita.


After work

Torstaina, viikon viimeisen työpäivän kunniaksi, on after work -olut lähipubissa paikallaan. Oma "lähipubini" on muutaman talon päässä sijaitsevan putiikkihotellin pieni pubinurkkaus. Paikan mukava ja vitsikäs omistaja, Hannah, on lähes aina pubissaan tervehtimässä asiakkaita. Hän tulee mielellään myös istumaan samaan pöytään rupattelemaan niitä näitä. Talon puolesta tarjoillaan pähkinöitä ja muuta pientä naposteltavaa, ja tässä pienessä pubissa voi todella tuntea olonsa  tervetulleeksi.

Viikon päätteeksi harjoittelimme eri kielillä kilistelyä ja Hannah halusi ikuistaa nämä sanat myös tauluun pubin seinälle. Paikalla oli Suomalaisia, Portugalilainen, sekä tiestysti Jordanialainen Hannah, joka myös sujuvasti puhuu Venäjää, siksi kilistelysanat näillä neljällä kielellä, olkaa hyvä!

Treenaamista ja shoppailua

Huh, nyt on tullut huhkittua. Ensin salilla ja sitten shoppailemassa. Ja melkein meinaa huono omatunto painaa, kun en ole ehtinyt päivittämään blogia moneen päivään! Ihan itse olen itseni kiireisenä pitänyt, enkä valita, sillä todellakin tykkään kun saan olla liikkeellä. Ja nyt on vielä tupla-tripla parempi fiilis, kun olen päässyt salille! Jee! Aivan mahtava olo (vaikka kädet ja jalat ovatkin ihan makaroonia pitkän treenitauon jälkeen).

 

Kuntoilusta ja kuntosalista lisää toinen kerta, palataan tuohon toiseen mielialaa kohentavaan asiaan, eli shoppailuun. Lähdin ostarille sillä mielellä, ettei minun tarvitse mitään ostaa. Jotenkin kummasti mukaani sitten kuitenkin tarttui muutama vaatekappale. Tässä pieni kurkistus mitä mukaani kotiin toin.

 

Liikaa valinnanvaraa

Kyllä, Ammanissa on liikaa ravintoloita! Ei kai, sehän on ehdottomasti hyvä asia, että valinnan varaa löytyy ja kaupungissa on paljon erilaisia ruokapaikkoja. Ongelmana on ainoastaan se, että haluaisin käydä niistä jokaisessa, tai ainakin hyvin monessa.

Pääasiassa olen käynyt paikallista, arabialaista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa, mutta myös joissain kansainvälisissä paikoissa. Tällä kertaa teki mieli jotain erilaista, joten suuntasimme ystäväni kanssa uuteen kiinalaiseen ravintolaan Taj Mall ostarille.

Kyseinen ravintola, P.F. Chang's China Bistro, on juuri avannut ovensa Ammanissa. Paikka on todella siisti ja hyvin tyylikkäästi sisustettu. Teemana ovat  terrakottasotilaat, jotka ovat itsellenikin tuttuja Kiinan matkalta ja vierailulta Xi'anissa.

 

Paikan ruokalista oli itseasiassa hyvin samantyyppinen, kun ravintoloissa Bekingissä ja Xi'anissa, vaikka onkin kansainvälinen ketju (ja vieläpä lähtöisin Jenkeistä). Listalla oli erilaisia kana- ja liharuokia, nuudeleita ja tietysti riisiä. Tilasimme kanaa hapanimeläkastikkeessa ja nuudeleita naudanlihalla. Kiinalainen ruoka maistui arabialaisten mausteiden ja makujen jälkeen piristävältä vaihtoehdolta. Kaikenkaikkiaan P.F. Chang's tarjosi erittäin hyvän kiinalaisen aterian, jolle tuli hintaa juomineen kahdelle 30 dinaria, eli noin 33 euroa.