Kesäkuun kuulumisia

Kesäkuu on jo edennyt juhannusviikolle ja viimeinen kuukausi on kulunut todella vauhdikkaasti. Työt ovat pitäneet kiireisenä ja lisäksi touko- ja kesäkuussa sain ihania vieraita Suomesta. Ensin yksi lapsuudenystäväni saapui luokseni Ammaniin. Hän yhdisti Jordanian lomaan myös vierailun Jerusalemissa. Seuraavaksi vieraikseni saapuivat opiskelukaverini/monivuotinen kämppikseni  ystävänsä kanssa. He puolestaan yhdistivät Ammanin lomaan reissun Aqabaan.

 

Vieraiden kanssa tuli kierrettyä tuttuja paikkoja niin Ammanissa, kuin kuolleenmeren ympäristössäkin. Petraan en lähtenyt matkaoppaaksi, vaan ystävät suuntasivaan kuuluisaan kalliokaupunkiin omin päin. Kavereiden viillättäessä muuaalla, minulla oli hyvä hetki keskittyä töihin. Viikot olivat täynnä naurua ja ainakin minulla oli todella hauskaa! Ymmärtääkseni vierailijatkin olivat Jordanian reissuihin tyytyväisiä.

 

Muutamia kohokohtia voisin noilta viikoilta nostaa esille:

 

Hamam

En ole aikaisemmin käynyt Hamamissa (en Jordaniassa, enkä muualla). Lähellä 1. liikenneympyrää ja Rainbow katua sijaitsee Turkkilainen kylpylä, Al-Pasha Turkish Bath, joka ei ole turhan hieno, vaan aito ja vähän kulunut paikka. Meinasimme mennä kylpylään ilman varauksia, mutta onneksi meitä neuvottiin varaamaan aika etukäteen. Lisäksi kylpylässä vierailua suunnitellessa pitää huomioida, että aamulla on naisten vuoro ja illalla puolestaan miesten. Olin yllättynyt kuinka ronskia menoa hamamissa oli! Kun kadulla naiset kulkevat hunnutettuina, niin kypylässä oltiin reippaasti lähes ilkosillaan.

 

Kempinski Ishtar Dead Sea

Olin ystäväni kanssa yhden yön Kempinski Ishtar hotellissa kuolleellamerellä ja tämä 5 tähden hotelli oli todella onnistunut valinta. Tietysti Kempinski on kallis, mutta onnistuin saamaan huoneen kohtuulliseen hintaan. Aamiainen kuohuviinin kera ja altaat olivat tässä hotellissa loistavia. Itse tykkään, kun hotelleissa on vain aikuisille tarkoitus allas, jossa ei tarvitse katsoa ja kuunnella huutavia lapsia. Tietenkin on kivaa, että lapsilla on hauskaa, mutta sen takia onkin ihan hyvä pitää ne perhealtaat erikseen. 

Madaba

Olen käynyt Madabassa muutaman kerran ja lähinnä pikaisesti St George katedralissa ihmettelemässä mosaiikkikarttalattiaa. En ole saanut pienestä kaupungista juuri muuta irti, mutta toisten vieraideni kanssa pysähdyimme pieniin turistiliikkeisiin katsomaan mitä krääsää niissä on myynnissä. Yhdessä kaupassa liikkeenpitäjä halusi laittaa meille huivit päähän "beduiini tyyliin". Otimme siinä sitten kuvia ja päätimme että mitään huiveja emme todellakaan osta. No, jokainen meistä lähti liikkeestä oma huivi päässään. Meille oli todella hauskaa ja loppujen lopuksi pienistäkin asioista voi jäädä hyvä muistot. Välillä pitää olla vähän turisti!

Kivaa on siis ollut ja näihin tunnelmiin on hyvä päättä oma aikani Ammanissa. Lähtölaskentani on alkanut ja ensi viikko on viimeinen työviikkoni Jordaniassa. Uskomatonta, että melkein vuosi on kulunut siitä kun saavuin tänne hiekkalaatikkomaahan. Paljon olen vuoden aikana ehtinyt tehdä, nähdä ja kokea, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Varmasti minulle tulee haikea olo sulkiessani asunnon oven viimeisen kerran. Mutta sitä en jouda vielä miettimään, sillä nyt pitää saada tehtyä viimeiset työjutut valmiiksi ja sen jälkeen alkaa pohtimaan, miten saan kaikki tavarat mahtumaan matkalaukkuihini!

 

Kevät blogin puolella on ollut hilajisempi kuin syksy ja katsotaan nyt rauhassa mikä on blogini kohtalo tulevaisuudessa. Liikkellä olen kesälomankin ajan ja syksylle on tiedossa uusia kuvioita, joten on hyvin mahdollista, että jatkan kuulumisien jakamista blogin muodossa. Jordaniastakin on varmasti vielä kerrottavaa ja antaa vinkkejä, jos joku sellaisia kaipaa. Mutta osaltani vuosi Jordaniassa alkaa olla kutakuinkin pulkassa. Nähdään!

I'm so out of here!

 

Se sininen

Perjantaiaamu, kahvikupin äärellä vähän googlettelua sekä kartan tutkimista ja päivän suunnitelma on valmis. Vapaapäivän reissut ovat niin parhautta! Yksi keväinen perjantai-iltapäivä kului Azraqissa (+ matkalla sinne ja takaisin).

 

Internetistä tietoa hakemalla löysin Azraqin, noin 100 km Ammanista itään sijaisevan kaupungin. Azraq eli se sinen, on saanut nimensä aavikon keitaasta, jonka ympärille kaupunki on aikoinaan rakentunut. Kosteikko on kautta aikojen ollut levähdyspaikka niin ihmisille, kuin lukuisille muuttolinnuillekin Euroopan ja Afrikan välillä. Valitettavasti keidas on enää vain varjo menneestä. Ammanin väestön lisääntyessä vettä on pumpattu Azraqista aivan liikaa. 1970-luvulta asti kosteikkoa on yritetty pelastaa, mutta vuonna 1992 lähde kuivui kokonaan. 

 

Kuivunut aavikkokeidas kuulosti mielenkiintoiselta tutustumiskohteelta. Lisäksi Azraqissa oli löytämieni tietojen mukaan linna. Ja linnathan kiinnostavat aina!

 

Matka taittui Zarqan kautta Irakiin johtavaa tietä pitkin. Koska tie kulkee Jordanian pohjoisosassa, suhteellisen läheltä Syyrian rajaa, oli matkalla odotettavissa näkyvän pakolaisleirejä. Ja niinhän siellä näkyikin. Azraqin pakolaisleiri on uusi ja se on vasta tänä keväänä avattu vastaanottamaan Syyrian pakolaisia. Alue on suunniteltu asuttavan jopa 130 000 pakolaista (lähde). Maantieltä suuri valkoinen leiri aavikon keskellä näytti tältä:

Pakolaisten hätä ja avuntarve tuntuvat Jordaniassa paljon konkreettisimmilta kuin koti-Suomessa. Tämän vuoksi onkin välillä vaikeaa ymmärtää kotimaassani ilmenevää pakolaisvastaisuutta, vaikka kyse on hyvin pienestä määrästä apua tarvia ihmisiä. Kyse on vanhuksista ja lapsista, joilla ei ole mitään, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotoaan, menettäneet läheisiään ja nähneet pahuutta sekä vääryyttä. Mutta toisaalta on ymmärrettävää, että asia tuntuu Suomesta katsottuna etäiseltä, eikä sitä koeta omaksi huoleksi. Tietenkin on pakolaistenkin etu, että he saisivat olla mahdollisimman lähellä omaa kulttuuriaan ja omaa kieltään, mutta Jordaniankin pakolaismäärä on niin suuri, ettei valtio yksinkertaisesti voi  enää kauaa vastaanottamaan lisää ihmisiä rajan toiselta puolen.

 

Mutta tarkoitukseni ei ollut "paasata" pakolaisista, vaan kertoa Azraqin "ihmeellisestä" vesimaasta. Kosteikolle, joka on nykyään  luonnonsuojelusalue, ei ollut ihan yksinkertaista löytää. Kyltti osoitti mihin kääntyä, mutta olin vähän epäluuloinen sijainnin suhteen. Talojen välistä pientä tietä ajettuani alkoi näkymään vihreämpää, joten oikeaan suuntaan olin menossa.

Azraqin luonnonsuojelualueelle on tehty reilun kilometrin mittainen reitti, jota pitkin voi kulkea ja tutustua alueeseen. Polulla on kylttejä, jotka kertovat kosteikon tarinan, sen historiaa ja muutoksia. On uskomatonta, että vain 20 vuotta sitten paikka oli vielä veden peitossa (ks. yllä oleva kuva).

 

Vettä pumpataan nykyään toiseen suuntaan, eli Ammanista Azraqiin, yrittäen pitää jäljellä olevan vesialueen biojärjestelmää yllä. Vaikka vettä pumpataan vuosittain  suuret määrät, on se enää vain 10% alkuperäisestä koostaan. Tietenkin luonto ja eläimistö ovat kärsineet lähteen kuivumisesta, ja vain harvat muuttolinnut pysähtyvät pienelle, keinotekoiselle vesialueelle.

Azraqin vesimaa oli todella mielenkiintoinen paikka, mutta samalla tuntui surulliselta nähdä miten pysyvää ja peruutamatonta tuhoa alueella on saatu aikaan. Päivän toinen kohde oli Azraqin linna. Ehdin portille juuri sulkemisaikaan, mutta linnan opas lupasi lyhyen kierroksen 10 JOD hintaan. Kerta tänne asti olin tullut, otin nopean kierroksen linnan raunioilla ja kuuntelin pikana taranioita Azraqin linnan historiasta. Sanoin hauskalle oppaalle heipat ja suuntasin Ammania kohti.

Ajoin takaisin Ammaniin eri reittiä kun mennessä. Tällä reitillä piti kartan mukaan olla kaksi aavikkolinnaan. Toiselle aavikkolinnalle oli tainnut käydä kuten elokuvissa, joissa uupunut vaeltaja päätyy keskellä kuivaa aavikkoa linnan pitoihin, mutta aamulla kaikki koreus on hävinnyt ja kaveri on jälleen keskellä kuumaa erämaata. Toista linnaa ei siis matkalla näkynyt. Pienen "linnan" havaitsin tieltä asti ja poikkesin myös katsomassa sitä lähempää.

Tämä pieni kivipalatsi ei ollut oikea linna, kuten Azraqin linna. Se oli kuitenkin kiva piriste keskellä aavikkoa. Sisällä "linnassa" oli koristeelliset maalaukset, jotka ovat aika epätyypillisiä aribiarkkitehtuurissa.  Paikan historia jäi minulle vielä auki, mutta pitää jatkaa googlettamista, niin eiköhän tällekin rakennukselle löydy oma tarinansa.

 

Illalla olin Ammanissa jo enne pimeän saapumista, joten hyvin tuollaisen lenkin ehtii heittämään yhdessä iltapäivässä. Olen oikeastaan aika yllättynyt miten paljon Jordaniassa on nähtävää. Paljon on varmasti vielä näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja, mutta toisaalta nyt kesän saavuttua automatkailun päihittää auringosta nauttiminen. Ja olenhan minä viime syksyn ja talven aikana Jordaanian eri kolkkia ehtinytkin koluamaan ihan kiitettävästi!

 

Toinen juttu on, että odotan innolla Suomenvierailta saapuvaksi tässä toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa. Heidän kanssaan tulee varmasti ainakin vähän reissattua lisää. Tosi kivaa, että kaveritkin näkevät näitä paikkoja, joista olen blogissanikin kertonut. Tein heille myös pienen listan nähtävyyksistä ja paikoista, sekä annoin joitain vinkkejä Jordaniaan matkustamisesta. Voisin sen listan täälläkin joissan muodossa jakaa.

 

Mutta nyt hyvää yötä!

Heippa hiekkalaatikolta

Huh hellettä, nyt on kesä! Vihdoinkin. Yllättävää, miten pitkä Ammanin talvi oli. Kylmä kausi alkoi joulukuun alussa ja päättyi kunnolla vasta huhtikuussa. Kevät Jordaniassa oli (kutenSuomessakin) paras vuodenaika. Mutta se vihreys, joka noin kuukausi sitten oli, on nyt hävinnyt ja tilalla on auringon polttamat heinäpellot sekä tietenkin silmänkantamattomiin saakka aavikkohiekkaa. Jossain vielä vähän vihertää, mutta tuskin kauaa, kun aurinko porottaa koko päivän ja lämpötila kipuaa reilusti yli 30 asteen.

 

Mutta huh voisin sanoa myös arjasta, joka tietenkin pyörii pitkälti työn ympärillä. Työnhän takia täällä Jordanissa olen. Nyt on viimeinen kuukausi ollut todella vauhti päällä, kun projekti lähenee loppuaan. Toisaalta, olen ottanut myös vapaa-ajasta ilon irti, vältellyt tietokeella istumista ja varsinkin sähköpostien lukemista. Viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut Azraq, Kuollutmeri, Petra, Aqaba sekä leffassa käyntiä ja noutoruokaa (sushin himoa hillitäkseni). Mutta ei ollenkaan kuntosalia. :/ Siihen asiaan tulee muutos tällä viikolla. Se on lupaus!

 

Tässä muutama kuva viime viikoista (Azraq Wetland, Azraqin linna, Jordan joki [Jeesuksen kastepaikka], Kuollutmeri, Petra, hiekkamyrsky matkalla Aqabaan)

Hyvää yötä ja hyvää kesää (tai kevättä)! Toivottavasti Suomessakin kelit pian lämpenevät!

Päivä Jerusalemissa ja vähän muuta

Taas on vierähtänyt pari viikkoa ilman blogipäivityksiä. Olin vajaan viikon Suomessa käymässä ja palasin Jordaniaan keskiviikkoiltana. Täällä alkaa todella olemaan jo kesä! Mukavaa kun on aurinkoista ja luontokin on nyt vihreimmillään.
 

Kerroin viimeksi matkastastamme Ammanista Jerusalemiin sekä Jordanian ja Isrealin välisen rajan ylittämisestä. Nyt raotan hieman enemmän sitä, millainen paikka Jerusalem on. Jos Jerusalemia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin mielenkiintoinen.

Jerusalemissa on tietenkin paljon historiaa ja tietynlaista mystiikkaa. Jerusalem on pyhä kaupunki niin kristityille, juutalaisille, kuin muslimeillekin. Kaikkien kolmen uskonnon pyhä keskus on Jerusalemin vanhassakaupungissa, jonka muurien sisällä on kristityille tärkeä Ylösnousemuksen kirkko, Juutalaisille merkittävä Itkumuuri sekä muslimien Kalliomoskeija. Lisäksi pienien kujien täyttämä, päällekkäin rakennettu ja sokkeloinen vanhakaupunki koostuu neljästä kaupunginosasta. Nämä ovat Kristittyjen kortteli, Juutalaiskortteli, Armenialaiskortteli sekä Muslimikortteli.

 

Aloitimme vanhankaupungin kiertämisen Kristettyjen korttelista. Alueella sijaitsee lukuisia kirkkoja, joista tärkein on Ylösnousemuksen kirkko, joka on rakennettu Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikalle. Via Dolorosa, eli kärsimystentien alkaa Leijonaportilta ja päätyy paikalle, jolla kirkko nyt sijaisee.

Jatkoimme kierrosta kohti Juutalaiskorttelia ja Itkumuuria (eli Länsimuuria). Muuri on ainut jäljellä oleva osa kuningas Herodeksen rakennuttamasta toisesta temppelistä, jonka Roomalaiset  aikoinaan tuhosivat. Ennen Itkumuuria olisimme poikenneet temppelivuorella muslimien pyhässä paikassa, Kalliomoskeijassa, mutta se on perjantaisin suljettu vierailijoilta. Moskeija on rakennettu Muhammedin taivaaseen astumisen muistoksi ja sen sisällä on kalliolohkare, jolta maailman luominen uskotaan alkaneen. Eri uskonnoille merkittävä temppelivuori on vuosisatojen ajan ollut kiistelty paikka. Ennen moskeijaa alueella sijaitsivat juutalaisten ensimmäinen ja toinen temppeli.  

Jerusalem on täynnä uskontojen historiaan liittyviä paikkoja, temppeleitä, kirkkoja, moskeijoita jne. Jos Jerusalem pitää kokea yhdessä päivässä, kuten meidän, kannattaa suunnata vanhankaupungin pienille kujille ja basaareille, kulkea pitkin Via Dolorosaa sekä käydä katsomaasa tärkeimmät nähtävyydet. Vanhankaupungin korttelit eivät erotu selvästi toisistaan, mutta yllättävän hyvin ihmisistä, liikkeiden nimistä ja myytävistä tavaroista pystyi päättelemään millä alueella ollaan. Yksi iltapäivä riittää vanhankaupungin kiertämiseen ja paikkojen näkemiseen, muttei tietenkään tarkempaan perehtymiseen. Jerusalemista riittäisi helposti tutkittavaa useammaksikin päiväksi.

Lauantaina meillä oli paluu Jordaniaan. Ennen lähtöämme suuntasimme auton vielä öljymäelle, jolta on näköala Jerusalemin kaupunkiin. Öljymäellä on tietysti myös paljon nähtävää, mutta niihin emme tällä kertaa ehtinneet tarkemmin perehtymään. Rinnettä peittää valtava hautausmaa alue, joka antaa maisemalle oman säväyksensä.

Jerusalem on ehdottomasti yksi mielenkiintoisiimmista ja mieleenpainuvimmista paikoista, jossa olen käynyt. Jos Jerusalemiin suuntaa, kannattaa enne reissua vähän kerrata eri uskontojen historiaa. Itse jouduin muutamaan otteeseen pohtimaan "oliko tämä nyt se paikaa jossa... vai oliko Jeesus täällä kun..." Ala-asteen uskonnonkirjojen kuvat ja tarinat saivat Jerusalemin matkalla paikkansa.

Olin tosiaan nyt maaliskuussa sekä huhtikuussa käymässä Suomessa. Näiden kahden reissun välissä ehdin viettämään yhden vapaapäivän kuolleellamerellä auringosta nauttien. Sattumalta kyseisenä perjantaina järjestettiin myös Dead Sea Marathon ja kuoleellemerelle vievä tie oli osittain suljettu jouksijoiden käyttöön. Olisimme suunnanneet tutulle ja turvalliselle Holiday Inn hotellille, mutta emme pääseet ylittämään tietä. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja päätimme yrittää OH Beach Resortiin. Juoksijoiden maali oli onneksi ennen OH:ta, joten pääsimme autolla sisään portista. OH:n allasalue oli mukava ja sieltä oli kivat maisemat kuolleellemerelle. Ei siis huono valinta laisinkaan.

Pääsiäistä Jordaniassa ei tietenkään vietetä, kuten ei muissakaan muslimivaltioissa. Pääsiäissunnuntai ja -maanantai ovat kuitenkin kristityille pyhäpäiviä, jotka he voivat pitää vapaana. Käytäntö on vähän erikoinen. Samassa työpaikassa toisilla on siis loma ja toisilla ei, riippuen uskonnosta. Jos minulla työt antavat myöden, lähden huomenna viettämään pyhäpäivää kuolleellemerelle. Aurinko ja lämpö tuntuvat niin ihanalta, että niistä pitää nyt nauttia.

Matka Ammanista Jerusalemiin

No niin, vihdoinkin pääsen kirjoittamaan Jerusalemin reissusta. Aloitetaanpa siitä, miten sinne Jerusalemiin täältä Ammanista oikein pääsee.

 

Jordaniasta on kolme rajan ylityspaikkaa Isrealiin. Nämä ovat:

• The Yitzhak Rabin Border Terminal (Arava Bridge) - Eteläisin rajanylityspaikka Aqaban ja Eilatin välissä
• The Allenby Border Terminal (Alenby Bridge) - Jordanjoen eteläinen rajanylityspaikka, kuolleenmeren pohjoispäässä lähellä Jerikoa
• The Jordan River Border Terminal (Sheik Husein Bridge)  - pohjoisin rajanylityspaikka, lähellä Beit She’an kaupunkia

Jordanian vuokra-autolla ei luonnollisestikaan pääse ylittämään rajaa, mutta meillä oli alla työkaverin suomen vientikilvillä varustettu auto. Ennen matkaa selvitimme mistä näistä kolmesta rajaterminaalista pääsemme ylittämään rajan yksityisellä kulkuneuvolla. Allenby silta on lähinna Ammania, ja sen kautta olisi myös lyhin matka Jerusalemiin. Googlettamalla näytti kuitenkin pahasti siltä, ettei kyseistä rajaa pääse ylittämään omalla autolla. Päätimme ottaa varman päälle ja suunnata Jordan River rajaterminaalille, jonka kautta pääsy Israelin puolelle pitäisi onnistua.

Nyt ollaan lähellä!

Olimme etukäteen varautuneet siihen, että rajalla voi olla ruhkaa ja ylitys saattaa kestää useamman tunnin. Tämän vuoksi lähdimme Ammanista liikkeelle jo seitsemän jälkeen aamulla. Matkalla tuli muutama ekstra mutka (kiitos navigaattorille, josta harvoin on hyötyä) ja saavuimme rajalla ennen yhdeksää.

 

Rajalla oli hijaista. Tämä johtui varmasti siitä, että olimme liikenteessä perjantaina, jolloin yleensäkin on vähemmän ihmisiä liikkeellää. Rajalla ensimmäisen checkpointin ja terminaalin väliä voi matkustaa taksilla, Israelin puolella oli puolestaan järjestetty bussikuljetus. Me tietenkin painelimme portista sisään autolla. Vaikkei rajalla ollut minkäänlaista jonoa, kesti ylitys kokonaisuudessaan kolme tuntia! Tämä johtui osittais siitä, että olimme omalla autolla matkassa, sekä myös siitä, että emme aina tienneet mille luukulle piti seuraavaksi suunnatta. Eri luukuilla asioiden toimittamisen oli pääsyynä auto, jolle piti ottaa vakuutus, hoitaa tulliselvitykset jne.

Ennen Israelin puolella siirtymistä voi tehdä verovapaita ostoksia Duty Free myymälässä. Eipä ollut tungosta parkkipaikalla.

 

Melkein Isrealissa. Auto odottaa tulliselvitystä ja vakuutuspapereita.

Passia piti näyttää useammalle virkailijalle niin Jordanian kuin Israelinkin puolella niin monta kertaa, ettei laskussa enää pysynyt mukana. Auto tottakai tutkittiin molemmin puolin rajaa, sekä matkatavarat läpivalaistiin. Jordanian puolella piti maksaa maastalähtövero ja Isrelin puolella viisumi (ja seuraavana päivänä toiseen sunntaan tietenkin toisin päin). Israelin rajalla totinen naisvirkailija kysyi onko meillä mukana aseita, minkä takia olemme tulossa Israeliin, missä aiomme vierailla ja minkä takia. Lisäksi hän vertaili passin kuvaa kasvojen piirteisiin hyvin tarkasti ja hartaasti. Kaikkien muodollisuuksien ja tarkastuksien jälkeen pääsimme viimeisestä portista läpi. Welcome to Israel!



Länsipuolella tie kulki hyvin lähellä raja-aluetta

Ammanista ajaoimme pohjoista kohti läheltä jordanjoen laaksoa sekä Israelin ja Jordanian välistä rajaa. Nyt Isrealissa, rajan toisella puolella, matka jatkui laakson länsipuolta etelään päin. Eron Isrealin ja Jordanian välillä huomasi välittömästi. Isrealin puolella oli heti paljon vihreämpää, tiet olivat huomattavasti paremmassa kunnossa ja liikennekäyttäytyminen maltillisempaa.

 

Kuolleenmeren pohjoisosan saavutettuamme alkoi ympärillä näkymään enemmissä määrin palestiinalaisalueista varoittavia kylttejä. Kylteissä kerrottiin, ettei alue ole turvallinen israelin kansalaisille. Tällaisia kylttien olemassaolo vaikuttaa jotenkin nurinkuriselta, mutta kertoo myös paljon Isrealin ja Palestiinan välisestä tilanteesta, joka ei näytä rauhoittuvan. Muureilla eristettyihin palestiinalaisaluisiin vievillä teillä oli myös check ponitit, samoin kuin Jerusalemiin saavuttaessa. Jouduimme jälleen kertomaan virkailijalle mistä olemme tulossa, miksi ja kuinka kauan aiomme Jerusalemissa viipyä. Passit tietenkin tutkittiin huolella.

Jerusalemin kaupunkiin saavuimme iltapäivästä. Suunnistimme kylttien ja kartan avulla vanhankaupungin lähellä sijaitsevaan hotelliin (National Hotel), johon olin tehnyt varauksen muutamaa päivää aikaisemmin. Hotelli löytyikin yllättävän helposti. Päänvaivaa auheutti ainoastaan yksisuuntaiset tiet, joita kartassa ei näkynyt. Jätimme auton parkkiin ja veimme tavarat huoneisiin, jonka jälkeen lähdimme kohti vanhaakaupunkia. Jerusalemin vanhastakaupungista tarinaa ja kuvia seuraavalla kerralla.

Blogitauko

Merhaba, ja pahoittelut lukijoille (jos niitä nyt vielä on), että minulla on ollut blogin päivittämisessä vähän pitempi tauko. En ala syitä sen enempää täällä selventämään, mutta työkiireiden lisäksi lähdin reiluksi viikoksi Suomeen, eikä blogin kirjoittaminen ollut päällimäisenä mielessä.

 

Nyt olen takaisin Jordaniassa ja kunhan taas saan arjesta kiinni, niin kerron teille Maaliskuun alun Jerusalemin reissusta.  Ja eiköhän tekemisistäni ja Jordaniasta juttua riitä muutenkin. :)

Tässä esimakua Jerusalemin vanhasta kaupungista.

 

Wadi Rum

Erämaa, aavikko, hiekkaa... Ei oikein ole minun juttuni, ainakaan tällä hetkellä. Kaksi viikkoa sitten Aqabasta Ammaniin päin ajaessa poikkesin katsomassa Wadi Rumin aavikkoa. Wadi Rumia voi lähteä tutkimaan jalkaisin, kamelin kyydillä tai jeepillä. Itse en ole kovin innoissani aavikkovaelluksesta, vaikka Wadi Rumin kiehtovuutta, upeita kalliomuodostelmia ja värejä kehutaankin. Koko matka Ammanista Aqabaan on yhtä aavikkoa, joten olen nähnyt karua erämaata ihan riittävästi! Ehkä vielä joku päivä lähden jeeppisafarille tai patikoimaan Wadi Rumiin, mutta juuri nyt en ole kovin innossani kyseisistä retkistä.

 

Luulen että Wadi Rum on huomattavasti mielenkiintoisempi ja eksoottisempi kohde, kun on Jordaniassa vain lyhyellä lomalla. Mutta kun tätä kuivuutta ja hiekkaa on nähnyt kuukausia, niin mielummin kaipaisin patikointia vehreässä metsässä. Muistan, että itsekin olin muutama vuosi sitten innoissani Eqyptin aavikkosafarista, se kun oli ensimmäinen retkeni hiekka-aavikolle. No, nyt se eksotiikka on aika lailla hälvennyt.

 

Mutta tältä Wadi Rumin "aloituspaikalla" näyttää:

 Pelkästään kuvia katsomalla tuli jo jano! :D

Viikon kuulumisia

Viikon kuulumiset voisi tiivistää yhteen sanaa: kiire. No, tänään on (jo) torstai ja se tarkoittaa viikonloppua! Viikko on tosiaan mennyt töiden puolesta todella vauhdikkaasti. Vapaalla olen käynyt leffassa (Monument Men), ruokaostoksilla (kuinka eksoottista!), vähän salilla jumppaamassa, ihastellut naapuritontin määkiviä vieraita ja odottanut koska pääsen syömään ruotsalaisia lihapullia.

 

Tässä siis viikon kuulumiset myös kuvina:

Lammaslauma paimenineen majoittui yhdeksi yöksi ruokailemaan asuntoni viereiselle tyhjälle tontille. Aika hassua nähdä lampaita keskellä vilkasta kaupunkia!

Olen odottanut koska lentokentäntien varteen rakennettu kelta-sininen laatikkotalo avaa ovensa. Ja yksi päivä kotiin tullessani löysin Ikean kuvaston asuntoni oven edestä (postiluukkua tai laatikkoa kun asunnoissa ei ole). Kuvastosta löytyi myös tutun näköinen lihapulla-annos.

Ikea näytti melko valmiilta jo pari viikkoa sitten, kun ajoin Aqabasta takaisin Ammaniin. Avajaispäiväkin selvisi tällä viikolla, se on nimittäin tänään! Taidan hetken odottaa alkuhuuman haihtumista ja suunnata tutun lihapullalautasen ääreen lähiviikkoina. On myös hauska nähdä miten Ikean konsepti istuu Jordaniaan ja miten paikalliset ottavat tämän ruotsalaisen ihmeen vastaan.

Huomenna onkin edessä mielenkiintoinen reissu. Lähden parin työkaverin kanssa Israeliin, Jerusalemiin. Saa nähdä miten rajan ylitys onnistuu, kun olemme liikkeellä työkaverin suomen kilvillä varustetulla autolla. Toivottavasti kaikki menee mutkattomasti.  Internetistä löytyy niin kirjavasti tietoa ja neuvoja, että olemme henkisesti varautuneet kaikkeen!

 

Hyvää viikonloppua!

Jordanian herkullisin gyros?

Yksi ehdoton suosikkini Kreikan matkoilta on gyros. Pongasin BeAmman sivustolta Gyros & More nimisen noutoravintolan, josta saa mitäs muutakaan, kun gyrosta, eli pitaleipään käärittyä lihaa mm. sipulilla, tomaatilla ja tsatsikilla höystettynä. Gyros & Moren menu on aika suppea, mutta listalta löytyy muutaman gyrosvaihtoehdon lisäksi souvlakeja ja moussakaa. Gyros & More on mitä mainioin työpäivän jälkeen nopean noutoruuan hakuun. Ja paikan gyros on todella herkullista!

(Gyros & More sijaitsee Abdoun ympyrässä)

Aqaban aurinko lämmittää helmikuussakin

Viime Aqaban matkastani on vierähtänyt jo puoli vuotta! Hurjaa, mihin tämä aika oikein on kulunut. Itseasiassa en ole Aqabaan pahemmin haikaillut, sillä paikka ei viime kerralla todellakaan valloittanut sydäntäni. Mutta nyt tavoitteenani oli vain päästä lämpöön ja aurinkoon. Tietäen Aqaban faktat (että kaupunki on huomattavasti konservatiivisempi kuin Amman, yleinen ranta ei ole ulkomaalaiselle turistille mieluisa paikka ja ettei siellä itseasiassa ole hirveästi tekemistä), en tällä kertaa edes harkinnut kuin Aqaban parhaimpia hotelleja.

 

Kuten yleensä, en sen koommin reissua suunnitellut ja hotellihuoneen varaus jäi edelliseen iltaan. Neljän ja viiden tähden hotellien hinnat (ilman veroja) olivat 110 eurosta ylöspäin. Pohdin majoitusta Mövenpickin, Intercontinentalin ja Kempinskin välillä ja päädyin varaamaan huoneen viimeksi mainitusta hotellista. Kempinski on suhteellisen uusi hotelli (rakennettu 2008) ja sen myös huomasi materiaalivalinnoista sekä pintojen kulumattomuudesta. Hotelli  on muutenkin siisti, viihtyisä sekä rauhallinen, vaikka se sijaitseekin aivan Aqaban keskustassa. Hotellilla on oma pieni rantakaistale ja allasalue. Ja mikä parasta, hotellin kaikkien huoneiden parvekkeet ovat merelle päin! Ei siis tarvinnut varatessa arpoa mitä "osittainen merinäköala" käytännössä tarkoittaa.

Harmillista oli ainoastaan se, että majoituin hotellissa vain yhden yön. Huone oli todella viihtyisä ja harvoin olen viihtynyt hotellihuoneessa yhtä hyvin kuin Kempinskissä. Ainut "hassu" asia oli kylpyhuoneen ikkunaseinä, mutta siihen sai kyllä verhon eteen. Eli ihan kiva idea sekin. Kokonaisuudessaan todella valoisa ja avara huone. Varmasti valitsen Kempintskin seuraavallekin Aqaban reissulle.

Viivyin Aqabassa ainoastaan perjantaista launtaihin, joten käytin ajan pääasiassa hotellin rannalla ja allasalueella viettämiseen. Tämän miniloman päätarkoitus olikin auringosta nauttiminen ja rentoutuminen. Perjantai oli hieman pilvinen päivä, mutta lämpötila kipusi yli 30 asteeseen. Kylmästä ei siis todellakaan tarvinnut kärsiä. Lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten talven kalpea ihokin sai odotettua päivetystä. Koska Aqaban hotelleilla on hyvin pienet rantakaistaleet, ei Kempinskinkään ranta ja allasalue ole kovin suuria. Pihassa oli eri kokoisia altaita, allasbaari ja poreallas. Myös aurinkotuoleja oli riittävästi, vaikka osa rannasta olikin suljettuna.

Aqabaa olin nähnyt ennenkin. Illalla kävin keskustassa syömässä ja kaupassa, mutta muuten en edes kaivannut kaupungin hälinään. Hotellin yksityinen ranta oli kuin eri kaupungista, kun yleinen ranta, jossa kävin tepastelemassa viime Aqaban lomallani. Kaupungista saa todellakin aivan erilaisen kuvan viiden tähden hotellin altaalla pinacoladaa hörppien, kun yleisen rannan hälinässä ja roskien seassa paikallisten huutelua väistellen.

Ihana, mutta lyhyt aurinkoloma Aqabassa on siis takana. Perjantaina, jos sää sallii, lähden kuolleellemerelle, sillä niin ihanasti aurinko lämmitti ihoa. Toivotaan, että tästä se kesä alkaa!