Arabialainen illallinen

Monet Ammanin ravintolat tarjoilevat hyvin kansainvälistä (ja tylsää) ruokaa. Listoilta löytyy pitsaa, hampurilaisia, voileipiä, kanaa, pihviä ja salaatteja. Yhtenä iltana halusin mennä nimen omaan paikalliseen ja arabialaista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan. Ramadanin takia illallinen piti ajoittaa auringon laskuun. Puoli kahdeksan jälkeen ravintola oli täynnä ihmisiä ja tarjoilijat kiiruhtivat tuomaan annoksia pöytiin, jotta kaikilla olisi ruoka edessään iltaruokouksen aikaan.

 

Ravintolan ruokalista oli melko suppea, mutta siitä löytyi kaikki paikalliset herkut joita toivonkin pääseväni maistamaan. Hinnat olivat hyivn kohtuulliset ja koko ateria kahdelle maksoi 16 JOD. Ja ruoka oli kaiken lisäksi todella hyvää ja sitä oli riittävästi (eli liikaa)!

 

Ennen



Jälkeen

Mystinen ja kiehtova Petra

 

UNESCON maailmanperintökohde Petra on muinainen kaupunki, joka on aikoinaan toiminut nabatealaisten arabi-paimentolaisten asuinpaikkana ja yhteisön pääkaupunkina. Kaupunki on hakattu punaiseen kallioon ja sen erikoisuutena onkin kallioseinämiin louhittut luolat, joita ympäröivät koristeelliset sisäänkäynnit. Pääasiassa luolat ovat hautoja, mutta osa on toiminut myös asuntoina.

Petra on hyvin kiehtova paikka. Kaupunkiin pääsee vain korkeiden kallioiden välistä solaa vievää reittiä pitkin. Kaupunkiin saavuttua näky on hämmentävä.

Ammanista Petraan on matkaa 250 km ja Desert Highwayta pitkin matkan taittaa noin kolmessa tunnissa. Perjantaisin liikenne on rauhallisempaa, joten oma matkani sujui mutkattomasti. Petran kallista sisäänpääsymaksua (yhden päivän lippu maksaa 50 JOD, eli noin 53 EUR) moititaan usein, mutta mielestäni tämä yksi maailman seitsemästä ihmeestä on joka dinarin arvoinen. Eikä vastaavassa paikassa ihan joka päivä tule käytyä.
 

 

Vuorelta on henkeäsalpaava näköala alas kaupunkiin sekä ympäröivään vuoristomaisemaan. Kipuaminen ylös vuorelle keskipäivän helteessä on ehdottomasti jokaisen askeleen arvoinen.

 

 

Päivän vaihtuessa iltaan, muttuu myös kaupungin väri terran punaiseksi. Petrasta ei haluaisi lähteä pois ollenkaan. Auringon laskiessa historiaa huokuava rauniokaupunki on kauneimmillaan.

 

 

Torstai-illan svingailua

Driving Range

Amman Golf Club

Torstai-iltana kokeilin jotain uutta. Olimme työporukan voimin Ammanin Golf Clubin Driving Rangella harjoittelemassa lyöntejä. En ole koskaan aikaisemmin pelannut golfia tai edes kokeillut golfmailalla lyöntiä. Onneksi paikalla oli opettajia, joilta sai hyviä neuvoja täydellisen svingin tavoitteluun.

Ympäri maailmaa on tottunut näkemään hyvin hoidettuja ja kirkkaan vihreänä loistavia golfkenttiä. Tämä kenttä ei vehreydellään sokaissut, vaan paikka oli kuivuneen ja hiekkaisan näköinen. Jordanian ainoana golfkenttänä se on kuitenkin kiistatta maan paras! Ylhäältä Golf Clubilta oli kuitenkin kauniit näköalat ja tyypillisestä Jordanialaisesta maisemasta poiketen horisontissa näkyi myös puita.

 

Torstain svingailujen ja harhaan lyötyjen golfpallojen jälkeen oli perjantaina tiedossa raskas ja väsyttävä, mutta ehdottomasti ikimuistoinen päivä. Siitä kuvia ja kertomusta huomenna!

Clubmaster

Kävipä hassusti. Lähdin työkaverille kuskiksi ja oppaaksi City Mall -ostarille työpäivän jälkeen. Meillä oli vain tunti aikaa ennen liikkeiden sulkemista, joten ajattelin kuluttaa tuon ajan kiertelemällä ja katselemella liikkeiden valikoimaa. Suuntasin ensimmäisenä aurinkolasiliikkeeseen. Puolen tunnin kuluttua mukaani olikin jo tarttunut uudet aurinkolasit. B)

 

Liikkeen myyjä oli todella hauskaa seuraa. Tai ainakin pitkän työpäivän jälkeen tuntui siltä. Hän sovitti itselleen laseja päähän ja kysyi englanniksi: "How do I look?" "Do I look fashionable?" "Very nice, don't you think?" Samalla hän käänteli päätään ja veti huulia mutrulle. En voinut olla nauramatta!

 

Olen aikaisimminkin ihaillut näitä Ray Banin Clubmaster -aurinkolaseja ja olin miettinyt kyseisten lasien ostamista jo Suomessa (tosin mustana). Nyt nämä Matte Red Havana -väriset ja polaroiduilla linsseillä täydennetyt lasit näyttivät täydellisiltä!  

Roomalainen teatteri

Ammanin Roomalainen teatteri, jota virheellisesti kutsutaan myös amfiteatteriksi sijaitsee keskustassa, kaupungin vanhimmassa osassa. Teatteri on rakennettu kapeiden katujen ja kivitalojen väliin, jossa sen katsomo nousee ylös rinnettä vasten. Vaikka paikka luokitellaan museoksi, saavat vierailijat kivuta kapeita portaita pitkin aina ylimmälle katsomotasanteelle asti. Teatteriin mahtuu noin 6000 ihmistä ja sitä käytetään edelleen myös konserttien ja tapahtumien järjestämiseen.

 

 

Suuren teatterin vieressä on myös toinen, pienempi teatteri. Molempia teattereita on vuosien varrella kunnostettu ja onkin helppo havaita kohdat, jossa vanhat ja kuluneet  kivet on vaihdettu uusiin.

 

Tämä kulttuurikohde oli mielenkiintoinen ja edullinen, mutta ennen kaikkea Roomalaiseen teatteriin oli helppo käydä tutustumassa sen keskeisen sijainnin vuoksi. Vanhoissa kaupungeissa on yleensäkin hauska nähdä miten vanha ja uusi sulautuvat toisiinsa.

 



Terveisiä kotoa

Terveiset kotoa ovat aina enemmän kuin tervetulleita. Tällaisia kuvaterveisiä olen vastaanottanut kotoa. Ihana nähdä että kisuli voi hyvin!

 

Ruokaostoksilla

 Uudessa ympäristössä on kiva kokeilla ja maistaa paikallisia/paikallisten suosimia tuotteita. Joskus voi tehdä todellisia löytöjä ja saavuttaa upeita makuelämyksiä, kun taas toisinaan voi kokea karvaita pettymyksiä. Jordaniassa ruokakaupoista saa kaikkea mitä ostaisin myös Suomessa. Arabikulttuuri kuitenkin tuo aivan oman sävynsä valikoimaan. 

 

Taatelit kuuluvat ehdottomasti valikoimaan ja ovat äärettömän herkullisia! E-koodien kyllästämät karkit jäävät näiden makeisten rinnalla toiseksi.

 

Humus voi olla ihan hyvää tai sitten se voi olla järjettömän hyvää, kuten Cozmosta ostamani ja siellä pakattu humus. Tämän humuksen seuraksi ei tarvitse kuin palan tuoretta leipää ja ateria on täydellinen!

 

Juustot ovat todellakin kokeilemisen arvoisia. Suomessakin (varsinkin kesän grillauskaudella) suosion saavuttanut halloumi on paikallinen peruselintarvike, samoin kuin erilaiset vuohen- ja lampaanmaitojuustot. Ostoskoriini päätynyt lampaanmaitojuusto on suussasulavan pehmeää ja maukasta.

 

Oliivit ovat jo itsessään maukkaita ja Jordanialainen oliiviöljy löysi ruokakassiini työkaverin suosittelemana. Ei ole tarvinnut katua ostosta ja taas kerran voi todeta, että öljyissä todella on eroja.

 

Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Huono ostos oli tällä kertaa äärettömän makea mehu. Täkäläiset rakastavat makeaa, mutta itse koin jonkinasteista sokerihumaltumista tämän punchin jälkeen.

Kun meri on kuollut

 

Jordanian yksi ehdoton must see -paikka on Kuollutmeri. Ammanista on ainoastaan 60 km matka Kuolleellemerelle, joten se on erinomainen päiväretkikohde. Maailman suolaisimmassa "meressä" ei uida, vaan kellutaan. Kelluminen johtuu järven korkeasta suolapitoisuudesta. Samasta syystä tässä suolajärvessä ei myöskään kasva mikään. Koska Kuollutmeri on yli 400 m merenpinnan alapuolella, on laakosssa todella kuuma. Varsinkin Heinäkuisena hellepäivänä! Lämpötila kipuaa yli 40 asteen, eikä järven lämmin suolavesi viilennä oloa. Hauska siinä tosin on kellua ja ottaa rennosti.

 

Kuolleenmeren alueella ei oikeastaan ole muuta nähtävää, kun tämä suolainen ihme. Rantaan on rakennettu hotelleja, jotka kaikki ovat erittäin tasokkaita. Itse olin Ammanin suunnalta katsottuna ensimmäisessä hotellissa, Holiday Innissa. Päivän sisäänpääsy alueelle oli 20 JOD ja saman verran piti maksaa pakollisista juoma-/ ruokakupongeista. Holiday Innissa oli useampia altaita, sekä tietysti pääsy Kuolleeseenmereen. Hiekkarantakin löytyi, mutta allasalue oli mielestäni houkuttelevampi ajanviettopaikka. Jos ei halua hotellialueelle, niin vaihtoehtona on myös kaksi yleistä rantaa. Näihin rantoihin on hotellien tapaan sisäänpääsymaksu ja tarjolla niin aurinkotuoleja kuin uima-altaitakin.



 

Kuolleenmeren lukuisien terveysvaikutusten lisäksi rannassa on mahdollisuus tehdä hoitava mutanaamio vaikka koko keholle.

Pala suomalaisuutta keskellä Jordanian pääkaupunkia

Päädyimme yhtenä iltana työkaverin kanssa kahville Abdoun alueella sijaitsevaan Books@Cafe kirjakauppa-kahvilaan. Kahvilan ulkoterassilla oli illan pimetessä ja ilman viilentyessä mukava istua. Erittäin hyvän cappuccinon ja herkullisen brownien lisäksi kahvilan sisustuksessa oli jotain hyvin tuttua...


Kahvilan seinä sekä osa tuoleista on päällystetty kaikille suomalaisille jo kyllästymiseen asti tutulla Marimekon Unikko-kuosilla. Vaikka Unikkoa on nähnyt aivan liikaa ja mitä erikoisimmissa yhteyksissä, on tuon tutun, suomalaista tekstiilisuunnittelua edustavan kukan näkeminen ulkomailla kuitenkin aina jollain tapaa ilahduttavaa. Syynä on yksinkertaisesti suomalaisuus. On hienoa nähdä jotain omaa, jotain mikä on meidän. Toisaalta toivoisin näkeväni Suomesta jotain muutakin kun Marimekon Unikkoa (edes jotain muuta Marimekon kuosioa). No, onhan meillä tietysti Angry Birds, jota myös painetaan joka tavaran kylkeen! ;)

 

Ammanin ostarit

Tällä viikolla vietin vapaapäivääni ostoskeskuksessa. Minulla ei sinäänsä ollut tarvetta ostoksille, vaan halusin mennä kiertämään ja katsomaan paikallista ostarielämää. Päätökseeni lähteä ostoskeskukseen juuri vapaapäivänä (eikä arki-iltana työpäivän jälkeen) vaikutti meneillään oleva Ramadan. Ramadanin takia liikkeet ovat ruokakauppoja lukuunottamatta suljettuna klo 18-21 (koska tämä aika on varattu päivän ensimmäiselle aterialle). Liikkeet toki avaavat ovensa taas klo 21 jälkeen ja Ramadanin vuoksi ihmiset liikkuvatkin yöllä huomattavasti vilkkaamiin kuin yleensä. Itselläni on unihiekkaa jo silmissä tuohon aikaan, joten yöshoppailu ei tule kuuloonkaan! 

City Mall, Amman



Virgin Megastore, City Mall, Amman

Suunnaksi valikoitui City Mall, sillä en ollut siellä vielä käynyt ja se on yksi kaupungin suurimmista ostoskeskuksista. Suurin osa liikkeistäkin oli tuttuja. Ostarilta löytyi monet eurooppalaiset merkit ja ainakin vaateostoksiin paikka vaikutti sopivalta.



Olen nyt käynyt kolmessa Ammanin ostarissa. Ensimmäinen ostari johon tutustuin, oli Mecca Mall. Nimestäkin voi päätellä, että kyseessä on "paikallisempi" ostari. Mecca Mallista löytyi paljon pieniä kenkä- ja laukkukauppoja, mutta niiden tökeröt väärennökset olivat lähinnä huvittavia. Löytyi ostarilta ihan kivojakin vaateliikkeitä, mutta yleisvaikutelma ei ollut mieleeni.

 

Kaupungin uusin ja hienoin ostoskeskus on Taj Mall. Tältä ostarista löytyy luksusmerkkiliikkeitä ja Taj Mall on varmasti kaupungin hienoin ostari. Oma vierailuni ajoittui juuri ennen klo 18, joten liikkeet olivat jo sulkemassa oviaan.

 

Niin, kyllähän sieltä ostarilta jotain mukaankin tarttui. Heräteostos, Kiss Hello Kitty -paita pääsee treenivaatehyllylle. Haaremihousut puolestaan olivat ostoslistalla, sillä ne ovat todella mukavat käyttää kuumalla ilmalla. Lyhyet shortsit kun eivät sovi Ammanin katukuvaan.

 

Miksi blogi?

Mietin jo ennen ulkomaille lähtöä, että kuulumisten jakaminen blogin muodossa voisi olla kätevä ja kaiken lisäksi vielä hauska tapa "pitää yhteyttä". Olen aikaisemminkin harkinnut blogin perustamista, mutten oikein ole tiennyt mitä tarkalleen ottaen kirjoittaisin, miten sisällön rajaisin  ja miten blogini kategorioisin. Ehkä lokerointi onkin turhaa, enkä edes tiedä millaiseksi tämä blogini ajan myötä muodostuu. Tarkoitukseni ainakin tällä hetkellä on jakaa pieniä ja suuria (tietysti sinisiä) hetkiä. Toisin sanoen, haluan kertoa omasta arjestani ja ajatuksistani Suomeen päin, mutta tuoda esille myös paikallista elämäntyyliä, kulttuuria ja tapoja.

 

Katsotaan mitä kirjoituksia blogiin päätyy, mutta tämä on ajatukseni blogini suhteen tänään! Toivottavasti kuulumisiani ja mietteitäni on kiinnostavaa seurata! :)

Asuminen Lähi-idän tyyliin

Ammanissa on asuntoja ja asumismuotoja laidasta laitaan. Kaupungin ulkopuolella voi nähdä paimentolaisia telttoineen, kun taas kaupungin diplomaattialueella komeilee upeita, jopa palatsimaisia taloja.
 

Oma asuntoni on ehdottomasti hyvä, mutta skandinaviseen tyyliin tottuneena vähän liian pröystäilevä ja tyyliltään turhan itämainen. Ensitöikseni karsin asunnosta kaikki pöytäliinat ym. ylimääräiset tekstiilit ja tungin ne kaappiin. Pölyttyneet sohvat eivät myöskään houkuttele löhöilemään, eikä vanhanaikainen keittiö kokkailemaan. Asunto on kuitenkin tilava, kivilattiat ovat mukavan viileät näin kesällä ja sijainti on erinomainen. Hädän tullessa apuna on myös talonmies (joka ei kylläkään puhu sanaakaan englantia). Alueella asuu paljon ulkomaalaisia ja melkein joka kadunkulmassa on lähetystö. Yksin asuva nainen kuitenkin ihmetyttää naapureita, sillä paikalliseen tavan mukaan naimaton nainen asuu kotona vanhempiensa luona, kunnes on mennyt naimisiin.

Hiekkaa ja aurinkoa

Tänään oli erikoinen aamu. Aurinko ei paistanutkaan, vaan taivas oli täyttynyt pilvistä. Lämpötilakin oli reilusti alempi kuin edellisinä aamuina. Yleensä taivas on selkeä aamusta iltaan ja keskipäivän aurinko porottaa kuumasti.
 

Kaupungin ulkopuolella maiseman valtaa loputtomat hiekkadyynit ja ympäröivä kuivuus tekee yleisilmeestä tukahduttavan kuuman näköisen. Tämä karu maisema on kuitenkin omalla tavallaan kaunis.