Makeaa elämää

Täällä sitä taas ollaan Ammanin auringon alla. Matka sujui hyvin ja laukkukin saapui perille asti, vaikka lentoreittini kulkikin paljon parjatun Pariisin Charles De Gaulle kentän kautta. Minulla on Ammanissa kaikki tavarat ja vaatteet joita täällä tarvitsen, joten siinä mielessä matkatavaroiden viivästyminen ei olisi edes haitannut.

 

Joka tapauksessa, Suomesta piti tietenkin tuoda vähän tuliaisia työkavereiden arkea piristämään. Tyypillisesti tuliaisiin kuuluu meidän suomalaisten rakastama salmiakki, jota ei muista maailman kolkista pahemmin löydä. Aika moni  suomalaisista työkavereistani oli joulun ja uudenvuoden Suomessa, joten uskalsin olettaa, että salmiakkipusseja on kiikutettu työpaikalle jo useampia. Salmiakkia onkin mussutettu täällä yllin kyllin koko syksy, sillä sopivin väliajoin joku on käynyt Suomessa. Päätinkin täällä kertaa panostaa salmiakin sijaan suklaaseen ja lakritsiin.

Hassua näissä Suomen tuliaisissa on se, että kotimaassa ollessani en edes pahemmin salmiakista piittaa. Mutta kummasti ulkomailla ollessa se salmiakki maistuu niin älyttömän hyvältä. On myös hauskaa kuulla paikallisten mielipiteitä meidän karkeistamme ja muista herkuista. Yllättävän moni jordanialainen onkin tykännyt salmiakiasta ja lakritsista. Paikallisten työkavereideni lemppari on kuitenkin lumipantterit, joten toin myös pussillisen niitä. Ja suklaahan nyt maistuu kansalaisuutta katsomatta kaikille.
 

Makkarat ja sianlihaherkut eivät kuulu tuliaislistalleni, mutta matkalaukkuni kätköistä löytyi karkkien lisäksi juhlamokka-kahvia. Vaikka suurin osa paikallisista juokin turkkilaista/arabialaista kahvia (tai sitten murukahvia), löytyy kauppojen hyllyiltä yllättävän hyviä suodatinkahvejakin. Valikoima on tosin aika suppea. Mutta ei ole juhlamokan voittanutta! Ja onhan "suomalaiseen" kahviin hyvä päättää tämäkin työpäivä ja työviikko. :) Hyvää viikonloppua!